Kalmean harmaalta
taivaalta paistaa hädin tuskin keltainen pallo, jota voisi ensi
silmäyksellä luulla kuuksi. Ilma maistuu kitkerälle ja rahisee
suussa. Ensimmäiset tuntemukset Delhin saasteista ovat karmaisevia,
mutta jo parin päivän kuluttua ne muuttuvat normaaliksi ja pian ne
unohtuvat ja aistit turtuvat.
Liikenteessä
kiinnittää huomionsa autojen suureen määrään sekä koko
tilanteen kaoottisuuteen. Kaikki tielle haluavat eivät vain mahdu
sinne samaan aikaan. Delhin ilmanlaatu ylittää heikoimmillaan
kahdeksankertaisesti YK:n antamat raja-arvot ja aiheuttaa asukkaille hengenvaaran.
Keskiluokan tavoitteena näyttää olevan oman auton hankkiminen, sillä asunnon hankkiminen on heille vielä kaukainen haave. Vaikka autoilun rajoittaminen suurkaupungissa on välttämätöntä, on varmasti vaikeaa kertoa juuri keskiluokkaan nousseelle, ettei hän voi hankkia itselleen tärkeää statusymbolia, vaan hänen tulee osoittaa suurta pidättyväisyyttä yhteisen hyvän vuoksi.
Intia vaurastuu
huikeaa vauhtia, ja yhä useampi nuori – maassa jossa on maailman
suurin nuoriso – voi perustellusti toivoa elämältään enemmän kuin
mitä kasti tai sukutausta ennen määräsi. Yhä useampi lapsi
pääsee kouluun ja voi käyttää lahjojaan täysimääräisesti. Juuri näissä miljoonissa innokkaissa oppilaissa
on varmasti se voimavara, jolla elintason kasvun mukanaan tuomat
ongelmat voidaan ratkaista. Tulevaisuus on Intian nuorison.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti