Saavumme Indira Gandhin kentälle aamulla 13. päivä. Vastassa on tukeva savusumu, joka iskee vasten kasvoja jo terminaalin sisätiloissa. Käytävä isossa terminaalissa tuntuu jatkuvan loputtomiin. Terminaali vaikuttaa uudelta ja lattia on päällystetty pirteän värisellä kokolattiamatolla. Vastaan tulee sähkökäyttöisiä autoja, joilla kuljetetaan ilmeisesti parempaa väkeä paikasta toiseen.
Ulkona alkaa taksien odottelu. Jälkeenpäin kuulemme, että savusumun takia taksiliikennettä kentälle on rajoitettu, samoin kuin raskaan liikenteen pääsyä kaupungin rajojen sisälle. Toimenpiteisiin on ryhdytty saasteiden takia.
Vihdoin liikkeelle päästyämme pääsemme kokemaan suurkaupungin päivittäisen aamuruuhkan. Kaistoja on 3-4 isoilla teillä, mutta täällä kaistamerkinnöillä ei ole merkitystä; autot tunkevat toisiaan nuollen siitä mistä vain pääsevät. Mopot ja muut kaksipyöräiset täyttävät sen tilan mihin auto ei mahdu ja kyllä, nelihenkistä perhettä on mahdollista kuljettaa yhdellä moottoripyörällä. Kolmepyöräisiin moporiksoihin on maalattu merkintä 40km/h ja ne tuntuvat aiheuttavan suurimman osan miltei jatkuvasta äänimerkin käytöstä kuskeillamme. Matka kentältä kehätien varrella olevalle hotellille kestää noin tunnin. Matkaa tulee 17 kilometriä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti