Suurin onnellisuus kaikille

Kalmean harmaalta taivaalta paistaa hädin tuskin keltainen pallo, jota voisi ensi silmäyksellä luulla kuuksi. Ilma maistuu kitkerälle ja rahisee suussa. Ensimmäiset tuntemukset Delhin saasteista ovat karmaisevia, mutta jo parin päivän kuluttua ne muuttuvat normaaliksi ja pian ne unohtuvat ja aistit turtuvat.

Liikenteessä kiinnittää huomionsa autojen suureen määrään sekä koko tilanteen kaoottisuuteen. Kaikki tielle haluavat eivät vain mahdu sinne samaan aikaan. Delhin ilmanlaatu ylittää heikoimmillaan kahdeksankertaisesti YK:n antamat raja-arvot ja aiheuttaa asukkaille hengenvaaran.

Keskiluokan tavoitteena näyttää olevan oman auton hankkiminen, sillä asunnon hankkiminen on heille vielä kaukainen haave. Vaikka autoilun rajoittaminen suurkaupungissa on välttämätöntä, on varmasti vaikeaa kertoa juuri keskiluokkaan nousseelle, ettei hän voi hankkia itselleen tärkeää statusymbolia, vaan hänen tulee osoittaa suurta pidättyväisyyttä yhteisen hyvän vuoksi.

Intia vaurastuu huikeaa vauhtia, ja yhä useampi nuori – maassa jossa on maailman suurin nuoriso – voi perustellusti toivoa elämältään enemmän kuin mitä kasti tai sukutausta ennen määräsi. Yhä useampi lapsi pääsee kouluun ja voi käyttää lahjojaan täysimääräisesti. Juuri näissä miljoonissa innokkaissa oppilaissa on varmasti se voimavara, jolla elintason kasvun mukanaan tuomat ongelmat voidaan ratkaista. Tulevaisuus on Intian nuorison.

Annen kokemuksia opintomatkasta

Moikka vaan kaikille. Olen Anne Lindgren. Olen ollut opintovapaalla Tehyn järjestöasiantuntijan työtehtävistä vuoden 2017 alusta alkaen. Opiskelen parhaillaan Jyväskylän yliopistossa kansalaistoiminnan maisteriohjelmassa. Opintoihin liittyen olen tämän opintovapaan aikana halunnut ottaa mahdollisimman paljon selvää kansalaistoiminnan eri mahdollisuuksista ja ulottuvuuksista. SASKin opintomatka Intiaan tarjosi kehittyvän maan tulokulman kansalaistoiminnan tutkimukseen.

Alkuvuodesta 2017 näin, että Suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskus SASK käynnisti haun omakustanteiselle opintomatkalle Intiaan. Laitoin hakemuksen vetämään, koska solidaarisuuskysymykset ja ammattiyhdistysliikkeen globaalit toimintatavat kiinnostavat minua suuresti. Olen käynyt vuosia sitten SASKin Kunnon työn lähettiläs -koulutuksen, josta sain hyvät perustiedot kehittyvien maiden työelämästä ja työolosuhteista. Olen tätä tietoa hyödyntänyt niin työssäni kuin sen ulkopuolellakin. SASKin toiminnassa minua erityisesti ilahduttaa sen ammattiliitto- ja keskusjärjestörajat ylittävä toiminta. Vastaavaa toimijaa ei taida suomalaiselta ammattlliittokentältä löytyä.

Intia kohdemaana oli minulle täysin uusi tuttavuus. En koskaan ajatellut matkustavani Intiaan, mutta opintomatkan puitteissa kohdemaa tuntui varsin mielenkiintoiselta. Laitoin hakemuksen vetämään ja ihmeekseni tulin valituksi mukaan tähän 15 hengen opintomatkdelegaatioon. Delegaation jäsenet koostuivat ammattiliittojen jäsenistä. Joukossa oli niin luottamusmiehiä, ammattiliittojen työntekijöitä kuin ihan perusjäseniäkin. Kaikkia yhdisti kiinnostus ammattiyhdistysliikkeen globaaleja kysymyksiä kohtaan.

Intia – saasteita joka lähtöön

Lähellä lähtöpäivää alkoi Intian ilmansaastetilanne ylitti uutiskynnyksen myös täällä kotimaassa. Uutisten mukaan Delhin ilmatila on sakeanaan saasteista ja ilman hengittäminen vastaa 50 tupakan polttamista päivässä. Tämä ei mitenkään nostanut matkalle lähdön mielialaa. Kävelin ensimmäisenä rautakauppaan ostamaan hengityssuojaimia ja toiseksi apteekkiin hakemaan käsidesiä ja maitohappobakteereita ja ripulilääkkeitä. Lähes jokainen kenen kanssa matkasta juttelin, varoitti vatsatautiriskistä.

Avoviemäri virtaa Delhissä ruoanlaittokojujen vieressä

Ilmansaateisiin liittyvät uutiset pitivät täysin paikkansa. Koneen tullessa Delhin ilmatilaan, kitkerä palaneen haju tuntui koneessa sisällä asti. Laskeutuvan koneen ikkunasta ei nähnyt mitään, koska koko kaupunki oli savusumun peitossa. Saastetason pystyi näkemään, haistamaan ja maistamaan. Kurkkua karhensi ja silmiä kirveli. Delhin yllä vallitsi ilmalukko, joka piti saasteet kaupungissa. Ilmansaasteet muodostuvat pakokaasusta, kivihiilen ja roskien polttamisesta, maaseuduilla tapahtuvan peltopohjan polttamisesta jne. Koska saastepitoisuudet olivat niin korkeita, rakennustyöt oli keskeytetty ja koulut suljettu. Kansalaiset odottivat päättäjiltä selkeitä toimenpiteitä saasteongelman ratkaisemiseksi ja sitä, että tuuli tulisi ja veisi saasteet kaupungista muiden murheeksi.

Lähes jokainen meitä palvellut työntekijä yski ärsytysyskää. Keuhkosyöpä Intiassa johtuu pääasiallisesti ilmansaasteista, ei tupakasta. Saasteongelmalla on merkittäviä terveysvaikutuksia ihmisten arkeen. Hengitysilma, ruoka ja vesi ovat järjestelmällisesti saastuneita. Yleistä kattavaa jätehuoltoa ei Delhissä ole ole. Vesijohtoverkostot ja viemäröinti toimivat paremmilla alueilla, mutta köyhien olojen ihmiset tekevät tarpeensa kadulle ja peseytyvät saastuneessa vedessä. Avoviemärit kuljettavat likavesiä kaupungista lähellä virtaavaan jokeen. Ilmansaasteiden ja muiden altisteiden lisäksi, bakteeri- ja virusperäiset tartunnat ovat ihmisten arjessa jatkuvasti läsnä. Tulin usein pohtineeksi, että täällä jos missä olisi suomalaiselle vientiteknologialle ja kiertotalouden mahdollisuuksille potentiaalia ja työsarkaa niin ilman putsauksen, yleisen infran, kuin jätteenkäsittelynkin saralla.

Video ilmansaasteista 13.11.2017, kun arvot olivat yli 700. Pienhiukkasten määrän tulisi olla alle 50.

Lehmät laiduntavat Delhin kaduilla

Tutustumista maan työoloihin

Matkan aikana tutustuimme kivilouhoksen ja tiilitehtaiden työntekijöiden työn arkeen. Tiilitehtaiden työntekijät ovat pääsääntöisesti maan sisäisiä siirtolaisia, jotka tulevat tehtaille töihin yleensä hyvin pitkän matkan takaa. Eri maakunnista tuleville maksetaan eri tavalla ja työntekijöiden liikkumista säännöstellään. Jos työntekijä haluaisi lähteä kesken työkauden pois, hänet saatetaan hakea väkipakolla takaisin. Työntekijät asuvat työpaikallaan tiilistä kyhäämissään suojissa 6–7 kk, jonka jälkeen he palaavat omalle kotiseudulleen talvikauden ajaksi. Tiilitehtaan työntekijälle maksetaan 440 INR (6,38 €), jokaisesta tuhannesta valmistuneesta tiilestä. Tiilen valmistus on kollektiivinen prosessi, jossa jokainen työvaihe on ratkaisevassa roolissa työntekijöiden palkanmaksun kannalta. Naistyöntekijän tulee saapua ja työskennellä aina miehen seurassa. Naiselle maksetaan miestä vähemmän palkkaa. Jos nainen ei ole naimisissa työparinsa kanssa, hänelle maksetaan vielä vähemmän palkkaa.

Ensimmäisenä silmiini pistivät työpaikkojen työterveyden ja työturvallisuuden ongelmat. Minkäänlaisia suojaimia ei työntekijöillä juuri näkynyt. Ilma oli sakeanaan kivipölystä. Kiven ja tiilien työstön parissa työskentelevät työntekijät kuolevatkin pääsääntöisesti kivipölykeuhkoon eli silikoosiin. Myös työtapaturmat, haavat, palovammat, putoaminen savupiippuun ja käärmeen puremat ovat hyvin tavallisia näillä työpaikoilla. Kysyimme tehtaan omistajalta suojainten käytöstä ja hän vain hymähti kysymyksellemme. Työntekijät pureskelevat iltaisin lääkettä, joka  vähentää yskimistä ja puhdistaa näin ollen myös elimistöä päivän pölyistä. Niin varmaan. Epäilen, että “lääke” on jotain hieman keskushermostoa lamaavaa ainetta, joka hillitsee yskänärsytystä. Kun yskää ei ole, niin ongelmaa ei ole. Aika karua.. Silikoosi ei ole alueella vain työntekijöiden ongelma. Työpaikoilta ylijäämäksi jäänyt pölyävä kiviaines käytetään mm. katujen ja teiden rakentamiseen, jolloin kivipölylle altistuvat kokonaiset kyläyhteisöt.

Intiassa eläkeikä kunnallisella puolella on 62 vuotta, mutta käytännössä kukaan ei eläkeikää saavuta. Silikoosiin sairastuneen perheelle maksetaan 100 000 INR (n.1450 €) korvaus, kun sairastuminen silikoosiin on todettu. Lisäksi perhe saa 300 000 INR korvauksen, kun työntekijä kuolee kivipölykeuhkon seurauksena. Työnantajat eivät korvausta maksa, vaan valtiolla oma järjestelmä, jonka kautta järjestäytyneen työntekijän on mahdollisuus saada korvauksia. Ongelmana korvausten maksamisessa on ollut pitkään ollut työntekijän tunnistaminen. Tähän saumaan paikalliset ammattiliitot ovat onnistuneet luomaan järjestelmän, jossa työntekijä jäsenkirjallaan pystyy todistamaan henkilöllisyytensä, joka helpottaa asioiden hoitamista hyvin monella eri tavalla.

Video: Tiilitehtaan työolot

Mies esittelee kivilouhoksilla sattunutta käsivammaansa

Kivilouhostyöntekijöiden työjalkineet

Järjestäytyminen Intiassa ja ammattiliittojen aikaansaannokset

Intiassa työntekijöiden järjestäytymisaste on noin 4 %. Vastaava luku Suomessa on tällä hetkellä noin 70 %. Intialaisen ammattiyhdistysliikkeen ja järjestäytymisen haaste on tiedon puute ja järjestäytymiseen liittyvä pelko. Suomessa ammattiyhdistysliikkeen haaste on järjestäytymisasteen lasku, jota tulevien vuosien eläköitymiset tulevat kiihdyttämään vielä entisestään. Suomessa ammattiliitot edustavat usean eri työnantajan palveluksessa työskenteleviä tietyn alan ammattilaisia. Intiassa ammattiliitto muistuttaa suomalaista ammattiosastotoimintaa. Ammattiliitto rakentuu yhden työpaikan äärelle ja palvelee siellä työskenteleviä jäseniä ja näiden perheitä.

Vähintään sata työntekijää tai 10 % työpaikan työntekijöistä tarvitaan Intiassa lain mukaan ammattiliiton perustamiseksi. Liiton perustaminen ei ole helppoa, koska kaikilla työntekijöillä ei ole henkilötodistusta, jolla he voisivat todistaa henkilöllisyytensä jäseneksi rekisteröitymistä varten. Tilannetta hankaloittaa se, että Intian valtio on alkanut vaatia työpaikoilta  25 % järjestäytymisastetta liiton perustamista varten. Työntekijät ovat voimakkaasti protestoineet tätä muutosta vastaan, koska se hankaloittaa heidän asemaansa entisestään.

Ammattiliitolla on intiassa samanlaisia tunnustettuja oikeuksia kuin meillä täällä Suomessa. Kun mielenilmaus tapahtuu järjestäytyneenä kollektiivisena joukkona, yksittäinen työntekijä ei voi joutua työnantajan koston uhriksi tai rikosoikeudelliseen vastuuseen mielensä ilmaisemisesta. Samanlailla se meilläkin menee. Liittoon kuuluvana voit osallistua mielenilmaukseen pelkäämättä työpaikan menettämistä. Jos sen sijaan lakkoilet ilman ammattiliiton jäsenyyden tuomaa turvaa, työsuhteesi päätetään välittömästi.

Ammattiliiton jäsenmaksu Intiassa on noin 4 euroa vuodessa. Työpaikan työehdoista, työajasta ja palkkauksesta neuvotellaan työnantajan kanssa lakimiesten ja puhemiesten välityksellä. Ammattiliitto ei siis suoraan neuvottele itse asioista, vaan palkattu välikäsi hoitaa varsinaisen neuvottelutoiminnan.

Ammattiliiton jäsenrekisteri

Mappi silikoosiin sairastuneista ja kuolleista

Työpaikkojen työntekijät esittelivät meille ylpeydellä ammattiliiton jäsenkirjojaan. Yhteenliittyminen  ja järjestäytyminen on tuonut merkittäviä parannuksia monen työntekijän arkeen. Palkat maksetaan ajallaan ja yksittäisen järjestäytyneen työntekijän asema on turvatumpi, kuin järjestäytymättömän. Järjestäytymisen esteenä on usein pelko työn menettämistä kohtaan. Pitkäjänteisellä kouluttamisella ja työllä muutosta on saatu aikaan pikkuhiljaa.

Näin kansalaistoimintaa opiskelevana minua ilahdutti suuresti se, että ammattiliiton muodostumiseen liittyvän kansanliikkeen käynnistäjäksi tarvittiin vain yksi henkilö, joka uskalsi kyseenalaistaa epätasa-arvon kokemuksensa. Yksi rohkea sai nopeasti ympärilleen joukon kannattajia, jotka ovat kokeneet vastaavaa epätasa-arvoa omassa työssään ja haluavat muuttaa asiat paremmiksi.

Ammattiliiton jäsenkirjaa esitellään ylpeydellä. Kuvassa kivilouhoksen työntekijöitä ja keskellä sinisessä paidassa SASKin Intian toimiston koordinaattori Manoranjan Pegu. Videolla ammattiliiton johtaja esittää työväenlaulun.

Järjestäytymällä vähennetään lapsityötä ja luodaan yhteistä hyvinvointia

Lapsityövoiman käyttöä esiintyy Intiassa vielä paljon, koska lapsen työpanos on usein merkittävässä roolissa perheen kokonaistalouden tulonmuodostuksessa. Intialaiset ammattiliitot tekevät tiivistä yhteistyötä muiden kansalaisjärjestöjen kanssa lapsityön vähentämiseksi. Järjestäytymällä liittoon, vanhempi saa laitettua lapsensa kouluun. Kouluja on käynnistetty kehitysavun, ammattiliittojen ja kansalaisjärjestöjen yhteisvoimin. Lapsityötä vähennetään parhaiten tietoa lisäämällä ja kouluttamalla sekä vanhempia että lapsia.

Lapset saadaan työpaikalta kouluun vakuuttamalla vanhemmat luku- ja kirjoitustaidon merkityksestä. Lisäksi järjestäytymällä ammattiliiton jäseneksi työntekijät pääsevät säädylliseen palkkaan käsiksi, joka riittää perheen elättämiseen ilman, että lasten tarvitsee työskennellä perheen elannon turvaamiseksi. Lukemaan ja kirjoittamaan oppivat lapset auttavat luku- ja kirjoitustaidottomia vanhempiaan päivittäisten asioiden hoitamisessa ja esimerkiksi työhön liittyvien asiakirjojen lukemisessa ja tarkistamisessa. Tiedon lisääminen on monitasoista ja pitkäjänteistä työtä työ- ja elinolosuhteiden parantamiseksi ja rakenteellisen köyhyyden poistamiseksi.

Merkittävä ammattiyhdistysliikkeen aikaansaannos näin hoitotyön ammattilaisen näkökulmasta oli terveyskeskustoiminnan käynnistyminen paikalliseen kyläyhteisöön. Terveyskeskus perustettiin purku-uhan alla olleeseen rakennukseen. Rakennus ja koko kyläyhteisö olisi haluttu poistaa kaivostoiminnan tieltä. Säästyneessä rakennuksessa toimi tällä hetkellä kaksi koululuokkaa ja terveyskeskus, jossa on joka sunnuntai lääkäri tavattavissa. Lääkevalikoimaan kuului antibiootteja, silmä- ja korvalääkkeitä, särkylääkkeitä, salvoja jne. Terveyskeskus ja koulu ovat merkittäviä parannuksia siihen nähden, että ennen ammattiliittoa ja järjestäytynyttä yhteistoimintaa kyläyhteisöllä ei ollut näitä palveluita lainkaan.

Valkoisen kyltin alla terveyskeskus. Keltaisen kyltin alla koululuokat.

Terveyskeskuksen vastaanotto

Terveyskeskuksen lääkevalikoimaa

Pikkuiset koululaiset luokassaan

Silikoosiin sairastuneiden omaisia kyläyhteisössä

Miten voin tukea ammattiliittojen solidaarisuustyötä ja miten pääsen mukaan opintomatkalle?

SASK on työntekijöiden oikeuksiin keskittyvä kehitystyöjärjestö, joka pyrkii vähentämään rakenteellista köyhyyttä kehittyvissä maissa ammattiliittojen toimintaa tukemalla. SASKn toimintaa voi tukea monella eri tavalla. Ammattiosastosi voi liittyä SASKin kannatusjäseneksi. Aloitteen kannatusjäsenyydestä voit tehdä omalle ammattiosastollesi. Ammattiosaston kannatusjäsenyyden jäsenmaksu on vuodessa 0.50€ / maksava jäsen. Enemmän tietoa ammattiosastojen kannatusjäsenyydestä ja muista tukimuodoista enemmän täältä. Valtion leikkaukset kehitysyhteistyöhön kohdistuivat myös SASKin toimintaan, joten varainhankinnan rooli on korostunut myös SASKissa.
Länsimaisten delegaatioiden vierailut ovat tärkeitä kehittyviin maihin. Vierailut vahvistavat paikallisen ammattiliiton toimintaa ja roolia työnantajan neuvottelukumppanina. SASK järjestää vuosittain opintomatkan johonkin sen hankekohdemaahan. Kuulemani mukaan ensi vuoden opintomatka tulee suuntautumaan Mosambikiin. Hakuprosessi käynnistyy alkuvuodesta 2018. Opintomatkat ovat omakustanteisia matkoja, joihin voi hakea avustusta omasta ammattiliitosta. Tehy tukee omia jäseniään 500 euron avustuksella, ja lisäksi avustusta on mahdollisuus hakea ammattiosaston koulutusavustusten kautta.
Voin suositella SASKin opintomatkalle lähtemistä koko sydämestäni. Itse kustansin matkani opintolainalla ja Tehyltä saamillani tuilla, joihin kaikki tehyn jäsenet ovat samalla tavalla oikeutettuja. Rahalle todellakin sai tällä reissulla vastinetta. Tämän matkan aikana pääsi näkemään todellisuudessa sen, että tämän järjestön kehitysapuun lahjoittamani raha todellakin käytetään siihen toimintaan, johon se on tarkoitettu. Näkyviä muutoksia ja parannuksia ihmisten arkeen on saatu aikaan tukemalla paikallisten ammattiliittojen toimintaedellytyksiä. Yhteistoiminta on se juttu, jolla muutokset saavutetaan.
Tämä matka lisäsi entisestään haluani toimia aktiivisemmin ihmisoikeuksien, ympäristökysymysten ja ammattiliittotoiminnan puolestapuhujana. Muutos on mahdollinen, ja se lähtee meistä itsestämme.

Vierailu koululla

 

Surviving 16 Finns – a Story of Learning, Togetherness and Laughter

‘I have more balls than many of the men in my workplace’, she declares with utmost confidence.

While another one asks question at every given opportunity, sometimes fun, sometimes not so much.

This bunch of participants have been a fun and exciting group. It is an interesting mix, from dentists to researchers, young leaders to chemical factory worker. In each of them, I can see a genuine interest in learning about the issues of the workers here in India. Many I believe, would even want to contribute to the change process happening in India by participating in the struggles here.

About 2 weeks ago, I was not very sure of how the study tour would pan out. I have been told, on numerous occasions that Finns are hard people to handle. Often seen as reserved, they rarely talk and smile only when needed. Their concept of ‘space’ is polar opposite of how we view it in India. My colleague who had previously handled such tours sent me a cautious email highlighting that I should be patient in my approach with them. Also that I should DEFINITELY speak slower than I normally do.

I have never played by the rules, but this time, I did make some plans. Hell, I even made plan B’s (which I rarely do). But after 2 weeks of constant travel, discussions and some drinking sessions (hushed tone), we can safely say that we did well. Our plan had no major deviations or any hiccups.

Of all things, what I liked the most is answering those questions, sharing experiences and getting to know so many awesome people. Almost all of them impress, with their passion for trade unionism and genuine concern for global solidarity. Some get overwhelmed and emotional (anyone would), and ask if they could directly contribute to bring about change. We tell them bringing about change is slow, often also painful as it demand immense sacrifice. Moreover, its a collective effort and we should focus on strengthening the struggles/institutions/networks which are in a constant battle to bring about change.

****

India is chaotic. There is no doubt about that. Right next to a skyscraper/beautiful building, often there might be a dirt filled slum or a garbage dump. Absolute poverty is still at its highest in this country. A small road/rail trip shows you the absolute contrast in the country.

But the idea was not to feel pity of them but understand that poverty here continues to exist due to unaddressed structural issues. Organizations like SASK try to strengthen the struggles which are always in fight to address these structural concerns. The group seemed to understand it. We asked them to spread the word and they assure us that they will.

We have Hope…!!!

The best part probably to me is that this group understands that its not about ‘them giving and us receiving’. Change and learning is a two way process. Many of them come up to me and tell me that they learned a lot and would like to replicate some of the ‘interesting things’ learned from the trip in their own unions. That’s incredible.

So, would I dare to conduct a study tour again. Would I dare to take around 15 Finns for two weeks across India. Yes, I definitely would.

All I need is a few aspirin tablets, some dry/sarcastic humor and a hell lot of openness – an openness to learn…!!!

Manoranjan Pegu, Regional Coordinator of SASK, Tour Host in India

I was a part of study tour, wherein 15 delegates from Finland visited various unions in the states of Delhi, Rajasthan, Punjab and Uttar Pradesh. This blog is a reflection of that tour.

Promoting SASK with the Finnish Tour Leader Ellinoora Vesala.

Alkuviikko Delhissä

Vierailemme seuraavana päivänä Suomen Intian suurlähetystössä. Lähetystö on 60-luvun arkkitehtuurin tyylinäyte ja remontissa tällä hetkellä. Lähetystön käytössä on tilat, jotka ovat aiemmin toimineet henkilökunnan asuntoina.  Pienen viivästyksen jälkeen saamme tietää, että pääsemme lähetystön väen puheille vasta tunnin päästä, joten lähdemme takaisin ulos. Eri maiden lähetystöjä sijaitsee samalla alueella lukuisia, samalla tavalla kuin pääkaupungeissa muuallakin. Huomaamme lähetystöä vastapäätä olevalla tyhjällä tontilla pienen temppelin. Tontti on merkitty valtion maaksi, mutta kuulemme, että monesti tyhjille tonteille voi ilmestyä juuri uskonnollista toimintaa, koska näiden häätäminen paikalta on viranomaisille kaikkein vaikeinta. Heti temppelin takaa alkaa jonkunlainen slummin ja kaatopaikan yhdistelmä missä ihmisiä ilmeisesti myös asuu.

Käymme myös tutustumassa ryhmän poikien kanssa ympäristöön hotellin muurien ulkopuolella. Vieressä olevan Moolchandin metroaseman ympäristö kuhisee elämää: ruokakojuja, riksa-asema, kaupustelijoita ja katuparturi tarjolla. Ilma on paksuna saasteista ja savusta saaden silmät kirvelemään.  Lähellä olevan kehätien iso risteys on jännittävä seikkailu jalankulkijalle. Liikenne menee kolmessa tasossa, liikennevalot ovat olemassa jalankulkijoille, mutta valot ovat pimeänä. Siltojen alla on telttoja ja tulisijoja. Nälkiintynyt pikkutyttö lähtee seuraamaan meitä nykien hihasta ja anoen rahaa tai ruokaa. Tytön äiti istuu pienen nuotion ääressä kauempana liikennevalotolpan luona. Absoluuttinen köyhyys näyttäytyy meille ensimmäistä kertaa läheltä maassa, jossa 20 prosenttia väestöstä elää äärimmäisessä köyhyydessä. Maailmanpankin vuoden 2014 yhteenvedossa 33 prosenttia kaikista maailman äärimmäisessä köyhyydessä elävistä oli intialaisia.

Delhi

Saavumme Indira Gandhin kentälle aamulla 13. päivä. Vastassa on tukeva savusumu,  joka iskee vasten kasvoja jo terminaalin sisätiloissa. Käytävä isossa terminaalissa tuntuu jatkuvan loputtomiin. Terminaali vaikuttaa uudelta ja lattia on päällystetty pirteän värisellä kokolattiamatolla. Vastaan tulee sähkökäyttöisiä autoja,  joilla kuljetetaan ilmeisesti parempaa väkeä paikasta toiseen.

Ulkona alkaa taksien odottelu. Jälkeenpäin kuulemme, että savusumun takia taksiliikennettä kentälle on rajoitettu, samoin kuin raskaan liikenteen pääsyä kaupungin rajojen sisälle. Toimenpiteisiin on  ryhdytty saasteiden takia.

Vihdoin liikkeelle päästyämme pääsemme kokemaan suurkaupungin päivittäisen aamuruuhkan. Kaistoja on 3-4 isoilla teillä, mutta täällä kaistamerkinnöillä ei ole merkitystä; autot tunkevat toisiaan nuollen siitä mistä vain pääsevät. Mopot ja muut kaksipyöräiset täyttävät sen tilan mihin auto ei mahdu ja kyllä, nelihenkistä perhettä on mahdollista kuljettaa yhdellä moottoripyörällä. Kolmepyöräisiin moporiksoihin on maalattu merkintä 40km/h ja ne tuntuvat aiheuttavan suurimman osan miltei jatkuvasta äänimerkin käytöstä kuskeillamme. Matka kentältä kehätien varrella olevalle hotellille kestää noin tunnin. Matkaa tulee 17 kilometriä.

Hotellin portieerin hillityn tyylikäs olemus muhkeine viiksineen saa huomiota ryhmältämme ja hotellin mausteinen aamupala tuntuu piristävältä lentokoneessa vietetyn yön jälkeen. Tulemme oppimaan matkalla, että ruoka täällä on tukevasti maustettua ja todella maukasta.

Welcome sir

WELCOME SIR luki luokkahuoneen ovella maahan kirjoitettuna. Olemme Agrassa, koulussa jonka avulla lapsia saadaan pois töistä ja aikuisia ammattiliittoon pitämään kiinni oikeuksistaan ja vaatimaan parempia oloja. Portilla meitä oli odottanut vastanottokomitea, joka painoi otsaan punaisen täplän ja puki päälle oranssin kukkaseppeleen. Olimme tervetulleita, ja se näytettiin perinteiseen intialaiseen tapaan.

Kurkimme luokkiin, seitsemän huonetta, jokaisessa noin 30 lasta. Kirjaimien opettelua M as a monkey -menetelmällä, mahdollisimman kovaa huutaen. Seinän takana sanoja: sano A, sano A, sano S, sano I, sano AASI -tyylillä esilukijan perässä, ääntä säästämättä. Hindiä, englantia, picture madam? Your name madam? Me 11.

Koulussa on luokat 1–7, luokille 1–5 koululla on todistuksenanto-oikeus, ja luokat 6–7 saavat todistukset yhteistyökumppanina olevan läheisen valtion koulun kautta. Koulu oli ajateltu valmistamaan heikoista oloista tulevia, töihin pantuja lapsia koulunkäyntiin, jotta siirtyminen valtion kouluun onnistuisi. Monet kuitenkin haluavat käydä kaikki luokat tässä ammattiliiton ylläpitämässä koulussa. Tapasimme koulun kasvatteja ja ylpeitä koululaisten vanhempia ja isovanhempia.

Koulun idea on saada lapset kouluun, sitä kautta kontakti vanhempiin ja vanhemmat liittymään ammattijärjestöön. Liiton kautta pääsee rekisteröidyksi työntekijäksi, jolla on oikeus valtion avustuksiin, lainoihin yms. sosiaaliturvaan. Muuta kautta nämä päivä kerrallaan töitä saavat  ihmiset eivät voi rekisteröityä. Rekisteröimätön työntekijä taas on virallisesti olematon. Tässä työssä SASK tukee paikallisia liittoja, meidän reissuryhmä tuo solidaarisuusterveiset tänne ja täältä koti-Suomeen.